Kun romaanista tulee totta

Yksi hyvän romaanikirjallisuuden ihmeistä on se hetki kun huomaa että jokin kirja on tullut todeksi, että se on pystynyt kuvaamaan jonkun tilanteen niin osuvasti että se myöhemmin tapahtuu, mutatis mutandis, todistaen kirjoittajan kuvan ihmisistä oikeaksi. Nythän näin on dramaattisesti käynyt William Goldingin kirjalle Kärpästen herra (1954), Lord of the Flies.

Kirjassa joukko koulupoikia haaksirikkoutuu autiolle saarelle, ja aikuisten poissa ollessa joukon dynamiikka vähitellen luisuu kohti kaaosta ja väkivaltaa, jonkinlaista protofasismia.

Ensin kaikkien yhteiskunnan vaivalloisten sääntöjen ja periaatteiden hylkääminen on hauskaa, ikään kuin lasten kosto aikuisille. Sitten joukon johtoon vähitellen nousevat häikäilemättömimmät, joita jotkut ihailevat ja loput pelkäävät, ja joita yhteistä etua ja tasa-arvoa hakeva yhteiskunta on aina ärsyttänyt. Nämä ovat minä-minä-mehiä ja -naisia, joiden mielestä voimakkaammalle kuuluu kaikki.

Alkaa toisinajattelijoiden, eli järjestäytyneen yhteiskunnan kannattajien vaino, joka lopuksi johtaa verenvuodatukseen ja täyteen barbariaan. Kehitystä tukee sumean uskonnollisuuden nousu, barbaarinen mystiikka, jossa veri ja lunastus ja eläimelliset laumavaistot nostetaan hyveeksi jonka takana häälyy jokin epämääräinen jumaluuskuvitelma.

Lopulta halllitsee voimakkaiden mielivalta, täydellinen itsekkyys, sivistyksen täydellinen vastakohta.

Ei voi muuta kuin ihailla William Goldingin tarkkanäköisyyttä, kun näkee miten tämä kehitys on juuri nyt, historian silmien edessä, tapahtumassa Yhdysvalloissa. Trumpin valtaannoususta on odotetusti tullut Yhdysvaltain historian Kärpästen herra -hetki.

Uusi presidentti suoltaa päivässä useita kymmeniä päätöksiä, joista useimmat ovat lainvastaisia, eivät kuulu presidentin valtaoikeuksien piiriin. Hän pakottaa valionhallinnon toteuttamaan niitä heti erottamalla pullikoijat.

Päätöksiä vastaan nostetaan solkena oikeusjuttuja osavaltioissa, koska niiden tuomareita Trump ei pysty erottamaan. Mutta oikeuslaitos on tukossa näistä jutuista ja niiden ratkaiseminen kestää parhaassa tapauksessa kuukausia, joissain tapauksissa kenties vuosia, ja koko ajan Trumpin agenda käytännössä toteutuu ja yhteiskunta luisuu kohti kaaosta.

Tilanteesta ei pysy kärryillä seuraamalla suomalaisia uutisvälineitä, joissa asia ei juurikaan näy. Mutta USA:n oma media kuohuu. MAGA-viritteiset mediat hekumoivat hurmiossa, vaikka osa Trumpin äänestäjistä jo alkaa olla kauhuissaan siitä mitä ovat tehneet.

Sadat tuhannet valtion työntekijöt ovat saaneet tai saamassa potkut, sosiaaliturva loppuu miljoonilta, vaivoin taistellut naisten oikeudet omaan ruumiiseensa kumotaan, etninen tasa-arvo valtionhalllinnossa on muisto vain, ja kaikki valkoisen heteronormaaliuden ulkopuolinen muuttuu taas vainotuksi.

Esimerkiksi tiedehallinto on saanut satojen kiellettyjen ”woke-sanojen” listan. Tutkimusrahoitushakemukset, joissa jokin niistä sanoista mainitaan, tulee automaattisesti hylätä valtionrahoituksesta. Sanojen joukossa on mm. ”ilmastomuutos”, ”sukupuolten tasa-arvo”, ”LGBT”, jne.

Tätä olisi vaikea edes kuvitella. Mutta se todella tapahtuu. Aivan kuten Goldingin kirjassa. Trump on nyt kärpästensä herra, jolleivät kärpäset nouse kapinaan.

Pari vuotta sitten näin jenkkiläisen gallupin, jossa yli puolet amerikkalaisista uskoi, että sisällissota muutaman vuoden sisällä on aivan mahdollinen. Eurooppalaista se nauratti. Ei kai nyt sentään. Mutta amerikkalaisen yhteiskunnan kiiltokuvapinnan takana on koko ajan piiileskellyt vahvoja sosiaalisia, etnisiä, uskonnollisia, ja taloudellisia ristiriitoja, jotka ovat hiljalleen vain kasvaneet vuosikymmenen mittaan. Niiden oli pakko purkautua joskus.

Nobelisti Golding (1911-1993) oli britti ja tuskin ajatteli Amerikkaa kirjoittaessaan kirjaansa. Hän ylipäänsä tutki teoksissaan ihmisluontoa, eikä pelännyt nähdä sen pimeääkään puolta. Jos häneltä jotain haluaa oppia, niin ehkä tämän:

Sivistys ja sivilisaatio eivät ole itsestäänselviä, vaan niitä on vaalittava ja kehitettävä. Sivistyksen vastaiset pyrkimykset eivät ole vaarattomia, ja jos niiden päätä ei murskata, ne sikiävät kosteissa hämärissä nurkissa ja voivat sieltä noustessaan yllättää varomattomat.

KÄY BLOGIN ETUSIVULLAKIN klikkaamalla TÄTÄ!