”Yhdessä päästöjä vähentävien toimien kanssa Burroughsin yli sata vuotta sitten kuvittelemista ilmatehtaista saattaa tulla vielä suhteellisen lähitulevaisuudessa merkittävä osa maapallon ekologiaa ja maisemaa.”
— Tarzan-kirjoista paremmin tunnetun Edgar Rice Burroughsin mainio ja edelleenkin lukukelpoinen Mars-sarja oli ensimmäisiä suuria fantasiafiktioita sanan nykyaikaisessa mielessä. Vaikka sarjan päähenkilön John Carterin siirtyminen Marsiin jääkin selittämättä, se ei lukijaa kiusaa.
Tarina tapahtuu Barsoom-planeetalla, jonka lukija voi helposti tunnistaa Marsiksi. Ensimmäisen Mars-kirjansa Under the Moons of Mars Burroughs julkaisi sarjana pulp-aikakauskirjassa The All-Story helmikuusta heinäkuuhun 1912 nimellä A Princess of Mars (suomennettuna Marsin Prinsessa) 1917 . Sarjan viimeiseksi katsottava teos John Carter of Mars julkaistiin Burroughsin kuoleman jälkeen 1964.
Tarinan käänteet ja mielikuvitukselliset olennot ovat monelle fantasiakirjallisuuden ystävälle edelleen viihdyttäviä, ja kirjat ovat nyt sata vuotta myöhemmin hyvinkin yhä lukukelpoisia. Fantasiaelementin ohella kirjoissa on science fictionin piirteitä. Melkein profeetallinen on Burroughsin kuvitelma ilmatehtaista (atmosphere factory tai atmosphere plant), joita planeetalla on, koska sen ilmakehä on tuhoutumassa.
En tiedä mistä Burroughs keksi tämän ajatuksensa, mutta nyt se on meillä täyttä totta, kun monessa maassa on alettu rakentaa erilaisia laitoksia, joiden avulla poistetaan ilmasta ihmisen talouden tuottamaa ylenmääräistä hiilidioksidia. Äskettäin maailmalla uutisoitiin sveitsiläisen yrityksen Climeworks Islannissa avaamasta maailman toistaiseksi suurimmasta ”ilmatehtaasta”.
Se poistaa vuodessa ilmakehästä 36,000 tonnia hiiltä, mikä vastaa suurin piirtein 9000 auton päästöjä. Pieniä ovat silakat joulukaloiksi, on pakko sanoa, kun maailmassa lienee jo noin 1,5 miljardia autoa, ja autot ovat kuitenkin vain osa ihmiskunnan hiilipäästöistä.
Mutta askel on oikeaan suuntaan, ja merkittävä. Yhdessä päästöjä vähentävien toimien kanssa Burroughsin yli sata vuotta sitten kuvittelemista ilmatehtaista saattaa tulla vielä suhteellisen lähitulevaisuudessa merkittävä osa maapallon ekologiaa ja maisemaa.
Hiilidioksidin talteenoton teknologia kehittyy koko ajan nopeasti, ja nämä nykyisin rakennettavat laitokset ovat varmasti jo melko pian tekniikaltaan vanhentuneita ja heikkotehoisia vähitellen ilmestyvien uusien tekniikkaratkaisujen rinnalla. Mutta pennyfarthing oli tärkeä askel kohti nykyisiä polkupyöriä, ja munkki ja sulkakynä tarvittiin tekstien kopioimiseen ennen kuin voitiin päätyä gutenbergilaiseen teknologiaan ja siitä vähitellen sähköiseen julkaisemiseen.
linkki Washington Postin uutiseen:
https://www.washingtonpost.com/climate-solutions/2024/05/09/climeworks-mammoth-carbon-capture
