”Historialliset ajat ovat sellaisia jolloin tapahtuu jokin muutos, jonka seuraukset voivat kestää vuosisatoja tai jopa -tuhansia. Nyt on taas sellainen aika. Ja prosesseja jotka määrittävät tästä ajasta historiallisen, on niin monta että ne eivät kaikki voi tussahtaa ja sammua suutareina.”
Itä-Aasiassa elää monena versiona ilmeisesti alunperin kiinalainen toivotus: ”Suokoot jumalat että et joutuisi elämässäsi kokemaan historiallisia aikoja”. No, nyt eivät ole suoneet. Me elämme historiallisia aikoja. Mutta mitä se tarkoittaa?
Törmäsin muutama päivä sitten Kilon kierrätyskeskuksessa ruotsinnokseen arkeologianprofessori Peter S. Wellsin kirjasta The Battle that Stopped Rome (Taistelu joka pysäytti Rooman). Kirja analysoi taistelua, joka käytiin nykyisessä Saksassa Teutoburgien metsässä 2033 vuotta sitten. Germaanipäällikkö Arminiuksen johtamat barbaarit tuhosivat kolme roomalaista valiolegioonaa ja muutamia vähäisempiä yksiköitä, melkein 20 000 miestä. Siis 2033 vuotta sitten. Ja vielä siitä puhutaan. Miksi? Siksi että sen vaikutus maailmanhistoriaan tuntuu yhä.
Teutoburgien metsän taistelu pysäytti Rooman etenemisen Keski-Euroopassa ja määritteli siellä Rooman rajan pohjoiseen ja itään. Siitä muodostui kulttuuripiirien raja. Ja vaikka se onkin siirtynyt vuosituhansien mittaan hieman, Euroopan nykyinen raja itään on edelleen tämän rajan perillinen. Teutoburgien metsässä vuonna 9 ekr. elettiin todella historiallisia aikoja, vaikkei sitä silloin kukaan vielä tiennyt.
entä nyt?
Historialliset ajat ovat sellaisia jolloin tapahtuu jokin muutos, jonka seuraukset voivat kestää vuosisatoja tai jopa -tuhansia. Nyt on taas sellainen aika. Ja prosesseja jotka määrittävät tästä ajasta historiallisen, on niin monta että ne eivät kaikki voi tussahtaa ja sammua suutareina. Niinpä me tiedämme varmasti että tämän vuosisadan jälkeen eletään aivan toisessa todellisuudessa kuin tätä ennen.
Ilmastonmuutoksen kaikki tietävät. Se on sivilisaatiokysymys. Jos sen hoidossa epäonnistutaan, koko sivilisaatio on vaarassa, pitkässä juoksussa ehkä jopa ihmislaji. Ripottelen tuhkaa päähäni, mutta ei siitä tässä sen enempää.
Kiina
Kiinan nousu suurvallaksi viimeisten parinkymmenen vuoden mittaan on historiallinen megakehitys. Kaikki suurvallat lapsuudessaan haluavat maailman hallitsijoiksi. Jos ne saavuttavat sen tavoitteen, jossain vaiheessa suurvallan taakka käy liian raskaaksi, ja valta murtuu. Tai näin on käynyt aina tähän asti. Kiinakin haluaa vuorollaan maailman hallitsijaksi, ja jos vain se valtiona pysyy kasassa, sopivissa olosuhteissa se haave ei ole lainkaan mahdoton. Eikä ”Keskustan Valtakunnan” kulttuuriin syvälle pesiytynyt rasistinen usko kiinalaisen rodun ja sivistyksen ylivertaisuuteen ole kadonnut minnekään. Nykyteknologialla ja kiinalaisella ihmiskuvalla Kiinasta tulisi tähänastisen historian totalitaarisin hallitsija. Maailmasta tulisi Orwellin maailma.
Venäjä
Venäjä on lähtenyt Adolf Putlerin johdolla taisteluun länsimaiden natsismia ja venäjävihaa vastaan. ”Minä tapan teidät jos te ette rakasta minua!” Putler kiukuttelee. Hän on aloittanut Ukrainasta, mutta puheet ja asiakirjat kertovat paljon laajemmista tavoitteista. Venäjän yhteiskunta on heikkoa kehitysmaatasoa, ja sen johdon sivistystaso on matala. Korkeimman johdon puheet ovat kuin kehityksessään pahasti pieleen menneiden 15-vuotiaiden nuorisorikollisten, ja toisinaan kiukuttelu vaikuttaa pikemminkin olevan terapiaa tarvitsevan korkeintaan 7-vuotiaan tasoa.
Jos Venäjä ei saa kunnolla turpiin Ukrainassa niin että se poistuu sieltä pysyvästi, keskelle Eurooppaa syntyy räjähdysaltis kuuma piste, niin kuin palestiinalaiskysymys Lähi-idässä. Se ei voi päättyä hyvin. Jos Venäjä ajetaan pois Ukrainasta ja putinatsit saadaan ruotuun, parhaassa tapauksessa Venäjän länsiosa voi jo tällä vuosisadalla olla rakentava osa Eurooppaa. Jos taas Putlerille annetaan pikkusormi, hän voi kohta viedä koko käden. On aivan mahdollista, että euroopalaista Euroopaa ei seuraavassa vuosisadanvaihteessa enää ole.
USA
USA:n heikolla presidentillä on presidentinvaalien vuoksi suuri kiusaus painostaa Eurooppa luovuttamaan ”tilapäisesti” Putlerille tämän nyt valloittamat alueet, eli jäädyttää konflikti ”toistaiseksi”, ottaa lisäaikaa. USA:n ulkopoliittisesti sivistymättömän vaalikarjan silmissä se olisi rauhanteko. Biden saisi siitä paljon ääniä. Se olisi Ukrainalle ja Euroopalle myrkkypikari.
USA:n sisäinen tilanne on sellainen, että koko nykymuotoisen federaation pysyminen kasassa vuosisadan loppuun asti on niin sanotusti herrassa. Pari vuotta sitten USA:ssa tehtiin gallup, jossa kolmannes kansasta piti sisällissotaa mahdollisena kolmen vuoden sisällä. Se tuntui meikäläisen median varassa maailmaa katselevasta naurettavalta. Mutta kun maan tapahtumia seuraa sikäläisen median kautta, se näyttää aivan mahdolliselta, monestakin syystä.
Itsekkyyden imperiumi on rakentanut sellaisen parlamentaarisen systeemin, oikeuslaitoksen, hallinnon ja talousjärjestelmän, että eri kansanosien väliset jännitteet koko ajan kiristyvät, eikä lamautunut valtakoneisto kykene sammuttamaan sytytyslankaa, jota osa väestöstä koko ajan sytyttelee. Perusongelma on perustuslaki, joka on auttamattomasti vanhentunut ja suoraan sanoen huono, heikkoa kehitysmaatasoa. Mutta sen korjaaminen ja modernisoiminen on miltei mahdotonta. Se johtuu toisaalta siitä, että se on tahallaan tehty hyvin vaikeaksi, toisaalta siitä, että jenkkilapsille vauvasta lähtien syötetään uskonnollisesti värittynyttä propagandaa, että USA:n perustajaisien luoma perustuslaki on maailman viisain ja paras. Suuret kansanjoukot uskovat niin. Sen muuttaminen on miltei synti ja loukkaus perustajaisiä kohtaan.
Noilla eväillä valtion hajoaminen tai romahtaminen fasistiseen diktatuuriin on vain ajan kysymys. Trumpin MAGA-aktivistit ja muutama muu ryhmä ajavat diktatuuria avoimesti. Oikeuslaitos ei saa heitä kuriin, koska se ei ole lain soveltamisessa poliittisesti riippumaton niin kuin sivistysvaltioissa yleensä on tapana. USA näyttää kaukaa katsottuna voittamattomalta ja ikuiselta, mutta niin näytti Roomakin, ja islamin kalifaatti vahvimmillaan, ja brittiläinen imperiumi vielä vähän yli sata vuotta sitten.
Ibn Khaldum
Arabialainen historioitsija Ibn Khaldum (1332-1406) valittaa eräässä kirjoituksessaan että islamilaiset suuretkin dynastiat romahtavat aina kolmannessa tai viimeistään neljännessä sukupolvessa sisäiseen heikkouteensa, kun perustajahallitsijan visio, tarmo ja ihanteet seuraavissa kultalusikkasukupolvissa vähitellen rappeutuvat. USA:n kansainvälinen suuruus alkoi toisesta maailmansodasta, ja siitä alkaa olla kulunut nuo kolme sukupolvea. On vaikea nähdä miten USA:n suuret sisäiset ongelmat voitaisiin ratkaista ilman jotain suurta ja luultavasti väkivaltaista mullistusta, kun se joukko joka haluaa pois demokratiasta keinolla millä hyvänsä, ei mene minnekään.
Paha voittaa hyvän silloin kun hyvä on niin hyvä että se kääntää toisenkin posken vastustajalle, joka ei tietenkään tee niin.
Kurkista omien kirjojeni sivulle tai mikset menisi suoraan Segrfell-universumiin
Ja jos haluat tiedot blogin päivityksistä, seuraa FB-sivuani:
