Yhden sukupolven sisällä ihmiskirjailijan korvaa suurelta osin sokea tekoäly, joka tuottaa ihan hyviä tarinoita bulkkihintaan. Siksi ihmiskirjailija on uhanalainen laji, jos eivät lukijat ota häntä erityiseen suojelukseensa niin kuin pandan ja liito-oravan. Niin tuskin käy.
Viime viikkoina minä olen törmännyt useampaankin tutkimukseen, jotka ennakoivat kirjallisen AI:n tulevaisuutta mielenkiintoisella tavalla.
Yhdessä tutkimuksessa havaittiin että Chatbotin kehittämät vitsit olivat koehenkilöiden mielestä hauskempia kuin ihmisen keksimät. Toisessa taas että AI lisäsi amatöörikirjoittajien ”luovuutta” niin että AI-avusteisten tarinoiden juonet olivat tuoreempia ja juonikäänteet innovatiivisempia ja lukijat kokivat ne nautittavammiksi kuin AI:ta käyttämättömien tarinat.
Toki tutkimukset olivat suppeita ja niiden asetelmat keinotekoisia ja koehenkilöt amatöörejä, mutta suunta on selvä. Jos joku uskoo että jo varsin pian AI ei kykene tuottamaan kokonaisia romaaneja, jotka ovat keskimääräisen lukijan mielestä nautittavampia kuin keskimääräisen ihmiskirjailijan tekstit, hän erehtyy.
Hittibiisin reseptit ovat tunnistettavissa
On jo aika monta vuotta siitä, kun törmäsin netissä tekoälyyn, joka oli analysoinut suuren määrän viihdemusiikkikappaleita ja tietoja niiden menestyksestä, ja sitten se oli uuttanut esiin hittibiisien menestyksen elementit. Näppäimen painalluksella se tuotti eri tyylilajeihin ad hoc-melodioita, jotka olivat minun, ei-valistuneen musiikinkuuntelijan, korvissa todella vetäviä, monet suorastaan klassikkoainesta, jos joku tekee niihin hyvät tekstit. Hämmästyisin, jos ei se ohjelma, tai joku sen tapainen, jo ole kaikessa hiljaisuudessa käytössä isoissa levy-yhtöissä.
Romaaneja puhtaalta pöydältä tai spekseistä
Voisi kuvitella että kokonaisen romaanin tuottaminen puhtaalta pöydältä tai annetuista tyyli- ja teemaparametreistä käsin ylittäisi AI:n kyvyt, mutta se on aivan kukkua. Haaste on puhtaasti tekninen ja enemmän määrällinen kuin laadullinen. Se on vain ajan kysymys, joka ratkeaa sitä mukaa kun AI saa pureskellakseen riittävän määrän ihmiskirjailijoiden kokonaisia romaanimittaisia tekstejä. AI:n kielimallit kehittyvät koko ajan kovaa vauhtia.
Syvällisyys on lukijan päässä
Joku voisi kuvitella myös että AI ei voi koskaan tuottaa ”syvällistä” tekstiä, sellaista joka valottaa ”ihmisen suuria kysymyksiä”. Höpsistä.
Tekstin ”syvällisyys” on aina lukijan korvien välissä: se on tietynlainen tunne joka syntyy kun jotkin tietyt triggerit laukeavat. Tottakai AI saa nekin uutettua esiin. Sillä on jotain tekemistä logiikan paradoksien, semanttisen ambivalenssin ja kunkin lukijan filosofisen perusnäkemyksen ja lukeneisuuden kanssa. Onko tekstissä itsessään jotain ”objektiivista syvällisyyttä” jonka ”syvällinen kirjoittaja” on sille suonut, on kysymys johon on mahdoton vastata. Oletettavasti kirjoittajalla on omat triggerinsä, ja hänen kirjoittajana kokemansa ”syvällisyyden kokemus” on saman kaltainen kuin lukijankin, jonkinlaista huimausta, kun teksti menee juuri sopivasti yli hatun.
Kun näin on, ja kun AI tulee jo lähitulevaisuudessa tuottamaan romaanimittaisia tekstejä, jotka ovat lukijoista viihdyttäviä ja ennen kaikkea bulkkihintaisia, mikä on kirjallisuuden tulevaisuus? Lisää yhtälöön se, että suuri osa aktiivisimmmista lukijoista salaa haaveilee voivansa itse olla kirjailijoita. Se on pian mahdollista, kun AI tarjoaa interaktiivisen käyttöliittymän, jossa jokainen lukija voi antaa romaanille alkuspeksit ja sitten vielä ratkaisevissa kohdissa päättää, mihin suuntaan tarina etenee. Niin lukijasta tulee samaan hintaan ”itekirjailija”, joka voi AI:n kuukausihintaisen palvelun puitteessa jakaa ”kirjoittamiaan” romaaneita myös kavereilleen.
Ihmiskirjailijan hinta ?
Pessimististä? Mitä jos tyypillinen suurlukija, ”kirjallisuuden ystävä” sittenkin on uskollinen ihmiskirjailijalle? Kuinka paljon lisää tyypillinen himolukija, ilmaiskirja-addikti, on valmis maksamaan AI-kirjojen bulkkikuukausihintojen yli siitä, että hänen kirjansa kirjoittaja sittenkin on oikea ihminen eikä sokea AI?
Minä uskon että ei mitään. Zero. Zilch. Nada. Nolla. Kun jotain on tottunut saamaan ilmaiseksi, siitä ilosta on vaikea luopua. Ihmiset mieluummin jonottavat ilmaisia ämpäreitä kuin maksavat jonottamatta niistä muutaman euron.
Samaa keskustelua käydään parhaillaan monien luonnonarvojen osalta. Kun niitä on käytetty hinnattomina ilmaishyödykkeinä, markkina on vääristynyt ja johtaa resurssin tuhoon, jos systeemiä ei muuteta. Samoja oireita on nähtävissä kirjallisessa kulttuurissa, vaikka sitä ei kovin moni vielä hahmota, sillä opitusta ideologisesta liturgiasta on vaikea irtautua.
Miltei varmaa on, että yhden sukupolven sisällä ihmiskirjailijan korvaa suurelta osin tekoäly, joka tuottaa ihan hyviä ja jopa loistavia tarinoita bulkkihintaan. Siksi ihmiskirjailija on uhanalainen laji, jos eivät lukijat ota häntä erityiseen suojelukseensa niin kuin pandan ja liito-oravan.
Niin tuskin käy.
Kurkista Blogin etusivullekin!!! tai Segrfell-sarjan omille sivuille
Jos halut lisätietoja kirjoistani ym., seuraa FB-sivuani
