Ihmisen kirjoittamille kirjoille voi nyt saada sertifikaatin. Se takaa, että kirjan teossa ei ole käytetty tekoälyä (AI:ta) muuta kuin korkeintaan tekstin kieliopilliseen tarkastukseen ja taustamateriaalin hankintaan.
Sertifikaattia hallinnoi amerikkalainen kirjailijajärjestö Authors’ Guild, ja se on tässä vaiheessa tarjolla vain jäsenille, mutta järjestö suunnittelee laajentavansa sen myöhemmin myös ei-jäsenten käyttöön.
Järjestön mukaan tarkoituksena ei ole harata teknistä kehitystä vastaan vaan tarjota läpinäkyvyyttä. Lukijoilla on oikeus tietää, miten kirja on syntynyt.
Tämä on hyvä aloite ja varmaankin saa ilmaa siipiensä alle. Mutta jotenkin minusta tuntuu, että sen vaikutus tulee jäämään vähäiseksi.
Ensinnäkin (vaikka tätä ei moni lukija myönnä), totuus on, ja minä ennustan, että pitkän päälle vain harva lukija välittää pätkääkään siitä, onko kirjan kirjoittanut hikoilevastikin inhimillinen Ville Virtanen Mynämäeltä vai virtuaalikirjalija Vieno Higgins Floridasta. Vieno Higginsille voidaan luoda oma avataara, häntä voidaan haastatella, hän on merkittävä some-influnsseri, ja hän vastaa ihmisten kirjeisiin nopeammin kuin vähän myrtsi Ville Virtanen.
Jos Vienon kirjat ovat kivoja ja niissä sopivasti tarina virtaa niin että jännitys, mystiikka, romantiikka ja seksi ovat sopivassa suhteessa, ja sekaan on näön vuoksi pirskoteltu hieman ajankohtaista yhteiskunnallistakin näkökulmaa, Vienolla on kaikki menestyksen edellytykset kirjailijana. Täytyy muistaa, että nuorempi sukupolvi on jo tottunut avataaroihin ja kohtaa niitä tietokonepeleissä päivittäin. Siellä on helppo unohtaa, että pelihahmo saattaa olla ihminen tai kokonaan ohjelmoitu tai AI:ta.
Toiseksikin, on vain ajan kysymys, koska kirjallista AI:ta on tarjolla sellaisin käyttöliittymin (ehkä on jo nyt?), joissa ihminen voi kulkea tekoälyn kanssa käsikynkkää sivulta sivulle, ohjata prosessia niin, että tekijöiden panosten raja hämärtyy. Tekoälyn osuus voi olla mitä tahansa nollasta sataan, samoin ihmiskumppanin.
Silloin hurskas ajatus rajanvedosta inhimillisen luovuuden ja tekoälyn välillä vähitellen menettää erottelukykynsä ja merkityksensä.
Varmasti on puristeja, jotka periaatteessa koko ikänsä kieltäytyvät lukemasta tekoälyn tekemää kirjaa, mutta se käy yhä vaikeammaksi sitten kun niitä keikkuu bestsellerilistojen kärjissä ja kaikki niitä ihastelevat.
Ja vielä sellainenkin on mahdollista, että kirjallisen tekoälyn kuukausimaksun maksanut lukija voi itse ”kirjoittaa” kirjan. Antaa sille speksit lomakkeella, päättää genren, juonen peruskuvion, päähenkilöiden nimet ja kohtalot ja onnellisen tai karmean lopun, miten paljon vain viitsii speksata makunsa ja toiveidensa mukaan.
BEGIN SPEX: No se Riitta on rakastunut Jussiin, joka on kilpa-autoilija, mutta kateellinen Tiina murhaa sen ja sitten se Riitta löytää yhden turkkilaisen kulkukauppiaan, jolla on huvila Algacirasissa, ja ne elävät onnellisina elämänsä loppuun asti END SPEX
Ja AI lurauttaa kirjan tunnissa: Turkkilainen hurma, kirjoittanut tekoälyn kanssa Mirmeli Hieta. Onhan se roheaa, kun on itsekin ikään kuin kirjailija. Tästäkin saa vaikka kirjasarjan, niin iiiiihania kirjoja että.
KÄY BLOGIN ETUSIVULLAKIN klikkaamalla TÄTÄ!
