Äskettäisen tutkimuksen mukaan ihmisen kasvot alkavat iän mittaan muistuttaa hänen nimeään. Eli Pate alkaa näyttää Patelta ja Ellu Ellulta. Onko se mitenkään mahdollista? Onko sillä merkitystä kirjailijalle?
Ihan kunnioitettavassa sarjassa Proceedings of the National Academy of Sciences julkaistiin taannoin tutkimus, jonka tulos tuntuu aivan absurdilta. Tutkijat sanovat, että ihmisen kasvot alkavat vähitellen elämän mittaan muistuttaa sitä mielikuvaa mikä tämän henkilön etunimeen yleisesti liittyy.
Eli jos lapsi saa kasteessa nimen Jalmari, hän alkaa vähitellen aikuisena näyttää Jalmarilta, ja jos hänet kastetaan Katariinaksi, hänestä tulee vähitellen Katariinan näköinen. Jos tämä on totta, kirjailijan kannattaa käyttää oikeasti aikaa päähenkiöidensä nimien pohtimiseen.
Tutkimus tehtiin siten, että koehenkilöille näytettiin kasvokuvia ja tarjottiin joitain etunimiä, joista koehenkilö sai arvata, mikä niistä mahtaa olla kasvokuvan esittämän henkilön nimi. Lasten kasvokuvien osalta arvaukset olivat satunnaisia, mutta aikuisten osalta ne osuivat oikeaan tilastollisesti merkittävässä määrin. Tämä on todella kummallista.
Nimet eivät ole neutraaleja
Tutkijoiden mukaan uskottavin selitys on, että nimet eivät ole neutraaleja vaan ne kantavat mukanaan sosiaalisia stereotypioita siitä, millainen sen niminen ihminen on. Käsityksen ei tarvitse olla yksiselitteinen eikä kaikilla sama, mutta se on kuitenkin olemassa tilastollisesti havaittavassa määrin.
Kun myös ihminen itse kantaa ainakin alitajuisesti nimeensä liittyvää stereotypiaa, hän toteuttaa sitä vähitellen. Kasvothan lukuisine pienine lihaksineen ilmentävät ihmisen persoonaa niin hyvin että kohtuullinenkin ihmistuntija voi useimmista ihmisistä nähdä kasvoista millainen persoona kukin on.
(Siksi onkin niin uskomatonta että Donald Trumpin kaltainen huijari ja kelmi voi herättää niin monessa suunnattoman ihailun ja palvonnan tunteen. Donnyn kasvot kertovat hänestä kaiken. Ilmeisesti osalla ihmisistä ihmistuntemuksen kyky on täysin rappeutunut tai väärässä seurassa kasvanut kieroon.)
Nimiin liittyvät stereotypiat voivat syntyä monin tavoin ja varmasti muuttuvat ajan mittaan ja sukupolvesta toiseen. Tässä siteerattu tutkimus on tehty Israelissa, jossa monilla nimillä on raamatullisia kytkentöjä. Julkkisten nimet varmasti vaikuttavat myös. Olisi mielenkiintoista ja itse asiassa teknisesti aivan mahdollista tilastollisesti kartoittaa nimiin eri sukupolvissa ja eri maissa liittyvät stereotypiat myös Suomessa.
Jos päähenkilösi on Petteri?
Kirjailijan kannalta kiinnostava kysymys on tietysti se, voiko johonkin nimeen liittyvä stereotypia olla niin vahva että se voi alitajuisesti muokata kirjailijan luoman henkilöhahmon kuvaa jonkun merkittävän yleisönosan silmissä. Vaikuttaisiko kirjan päähenkilön kuvaan jotain armon vuonna 2024, jos hänen nimensä olisi vaikkapa Sanna, Petteri, Mauno, Riikka, Volodymyr, Iivo, Jenni, Kaija, tms?
Niin tai näin, ainakin kirjan päähenkilön nimen valinta on vakava paikka. Hyvä nimi jää hahmon mukana elämään pitkäksi aikaa. Sanotaan vaikka Sinuhe.
En tiedä, liittyykö tämä mitenkään siihen, että niin usein näkyy ihmisiä, joiden kasvot jäljittelevät hänen taluttamansa koiran kasvoja – tai toisin päin. Koirien ja niiden isäntien tai emäntien kasvojen samankaltaisuus joka tapauksessa on usein suorastaan koominen, aivan liian suuri ollakseen sattumaa.
